Paavin viesti Kutsumusten rukouspäivälle: Kutsumus on Jumalan lahja

Juho Sankamo

Toukokuun 11. päivänä vietetään Maailman rukouspäivää kutsumusten puolesta. Viestissään paavi Franciscus kirjoittaa, että kutsumus on arvokas lahja, jonka Jumala kylvää ihmisen sydämeen. Kutsumuksessa ihminen jättää itsensä taakse, ja astuu rakkauden ja palvelun matkalle. Jokainen kutsumus, olipa kyse maallikon, vihityn tai pyhitetyn ihmisen kutsumuksesta, on toivon merkki.

Paavi Franciscus huomauttaa, että tulevaisuus kauhistuttaa monia nuoria. Monet heistä kokevat turvattomuutta työelämän ja oman identiteettinsä suhteen. Jumala, joka tuntee ihmisen sydämen, ei kuitenkaan hylkää meitä epävarmuuteen. “Hän haluaa meidän tietävän, että olemme rakastettuja, kutsuttuja ja lähetettyjä toivon pyhiinvaeltajiksi.”

Nuoruus ei ole “välissä olemisen aika”, paavi Franciscus opettaa, vaan nuoret elävät Jumalan “nyt-hetkessä”. Paavi kehottaa nuoria katsomaan nuoria pyhimyksiä, jotka innokkaasti vastasivat Herran kutsuun. Nuo nuoret kokivat kutsumuksena polkuna todelliseen onnellisuuteen sen kautta, että he ovat ylösnousseen Herran ystäviä. Aina kun me kuulemme Jeesuksen sanoja, meidän sydämemme palaa innosta ja haluamme pyhittää elämämme Jumalalle, paavi totesi. (vrt. Luuk. 24:32.)

Jokainen kutsumus, joka on otettu vastaan sydämen syvyyksissä, herättää halun rakastaa ja palvella. Tämä on ilmaisu toivosta ja rakkaudesta, eikä itsensä esiin tuomisesta, opettaa paavi. Pyhä isä kirjoittaa, että kutsumus ja toivo kulkevat yhdessä Jumalan suunnitelmissa, joissa tähtäyspisteenä on jokaisen ihmisen onni. Paavi korostaa, että jokainen kutsumus on toivon inspiroima, ja sitä leimaa vakaa luottamus Jumalan johdatukseen. 

Paavi korostaa, että meidän maailmamme tarvitsee nuoria ihmisiä, jotka ovat toivon pyhiinvaeltajia, jotka rohkeasti omistavat elämänsä Kristukselle, ja jotka iloitsevat ollessaan hänen opetuslapsiaan ja lähettejään.

Uskalla pysähtyä kuuntelemaan sydämessäsi Herran ääntä

Kutsumus kirkastuu arvioinnin matkalla, ja tätä matkaa ei koskaan käydä yksin, vaan sitä käydään kristillisen yhteisön keskellä ja sen jäsenenä, paavi Franciscus opettaa. Paavi rohkaisee nuoria pysähtymään kaiken hälinän keskellä ja kuuntelemaan sydämensä puhetta. Kysy Jumalalta, millaisia unelmia hänellä on sinulle. Rukouksen hiljaisuus on valtavan tärkeää, paavi korostaa.

Paavi Franciscus myös opettaa, että he, jotka tarttuvat Jumalan kutsuun, eivät voi olla kuuroja meidän monille veljille ja siskoille, jotka tuntevat olevansa pois jätettyjä, haavoittuneita ja hylättyjä. “Jokainen kutsumus vahvistaa meitä missiossamme olla Kristuksen läsnäolo missä vain valoa ja lohdutusta eniten tarvitaan”, opettaa paavi.

Erityisellä tavalla maallikot ovat kutsuttuja olemaan Jumalan valtakunnan “suolana, valona ja hapatteena” tämän maailman keskellä, omilla työpaikoillaan.

Paavi korostaa, että pappien ja kutsumusohjaajien tulee ohjata kärsivällisesti ja viisaasti nuoria heidän pohtiessaan omaa kutsumustaan. Ihmisiä tulee auttaa olemaan hengellisesti avoimia Jumalan kutsulle kaikissa elämänvaiheissa, paavi opettaa.

Kirkko tarvitsee pastoreita, lähetystyöntekijöitä ja aviopuolisoita, jotka sanovat “kyllä” Herralle luottamuksessa ja toivossa, paavi opettaa. Kutsumus ei saa olla aarre, joka kätketään sydämeen, vaan sen tulee vahvistua ja kasvaa yhteisössä, joka uskoo, toivoo ja rakastaa, paavi Franciscus kirjoittaa, ja korostaa, että kukaan meistä ei voi vastata yksin Jumalan kutsuun. Me kaikki tarvitsemme toistemme esirukouksia ja tukea.

Kirkko, joka on elävä ja hedelmällinen, synnyttää uusia kutsumuksia. Meidän tulee väsymättä pyytää Herralta työntekijöitä elovainioille. Suuressa rakkaudessaan Herra kutsuu jatkuvasti uusia ihmisiä.

Viestinsä lopussa paavi Franciscus lupaa osallistujille siunauksensa, ja hän pyytää itselleen esirukousta. Paavin viesti on kirjattu Gemelli-sairaalassa, jossa hän on ollut hoidettavana 14.2. lähtien.