Kardinaali Re paavin hautajaismessussa: Paavi Franciscus oli kansan paimen

Juho Sankamo

Rukoilkaa puolestani

Saarnansa alussa kardinaali Re muisteli, kuinka paavi Franciscus kuusi päivää aiemmin, pääsiäisaamuna, oli tällä samalla Pietarin kirkon aukiolla antanut siunauksensa Jumalan kansalle. Hän oli myös tullut aukiolle tervehtimään ihmisiä. Tämä oli hänen viimeisiä julkisia esiintymisiä. Vaikka hän oli tuolloin hyvin heikko ja sairas, hän halusi tulla kansan lähelle.

Kardinaali Re muistutti, että paavi Franciscus usein päätti puheensa pyytäen itselleen esirukousta. Nyt me rukoilemme, kardinaali Re saarnasi, rakkaan paavimme puolesta, että Jumala antaisi hänelle ikuisen ilon rajattomassa rakkaudessaan. Saarnansa lopussa kardinaali Re totesi, että nyt paavi Franciscus ei ole enää Pietarin aukion parvekkeella, niin kuin kuusi päivää aiemmin, antamassa kansalle siunaustaan, vaan nyt hän on taivaassa rukoilemassa meidän puolestamme. “Rakas paavi Franciscus, me pyydämme nyt, että rukoilet puolestamme”, kardinaali Re lausui.

Ruoki minun lampaitani

Kardinaali Re viittasi saarnassaan ylösnousseen Jeesuksen kysymykseen Pietarille: “Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” Pietari vastasi myöntyvästi. Jeesus luotti hänelle suuren mission: “Ruoki minun lampaitani.” Tämä on Pietarin ja hänen seuraajiensa tehtävä. Tämä on rakkauden palvelus Kristuksen jalanjäljissä, kardinaali Re opetti.

Heikkoudestaan ja kärsimyksestään huolimatta paavi Franciscus päätti seurata tätä itsensä antamisen tietä maanpäällisen elämänsä viimeiseen päivään asti. Hän seurasi Herran jalanjälkiä, hyvää Paimenta, joka rakasti lampaitaan niin paljon, että oli valmis antamaan henkensä heidän puolestaan, kardinaali Re saarnasi.

Pyhän Franciscus Assisialaisen inspiraatio

Kardinaali Bergoglio valitsi paavilliseksi nimekseen Franciscus, ja tämä nimivalinta osoitti, millaiseen pastoraaliseen suunnitelmaan ja tyyliin hän halusi perustaa paaviutensa. Hän etsi inspiraatiota pyhän Franciscus Assisialaisen hengestä, kardinaali Re huomautti.

Paavi Franciscuksen temperamentti, pastoraalinen johtajuus ja päättäväinen persoonallisuus jättivät välittömästi jälkensä kirkon hallintoon. Kardinaali Re totesi, että Franciscus loi suoria yhteyksiä ihmisiin ja kansoihin. Hän halusi olla kaikkia lähellä. Hän oli paavi kansan keskellä. Hänellä oli avoin sydän kaikkia kohtaan. Erityisesti hän halusi antaa itsestään vähäisimmille ihmisille. Hän oli paavi, kardinaali Re saarnasi, joka huomioi aikojen merkit, ja mitä Pyhä Henki herätti kirkossa.

Osuvilla sanonnoillaan ja kielikuvillaan hän pyrki tuomaan evankeliumin viisautta tämän päivän ongelmiin. Paavi Franciscuksen tyyli oli usein spontaani ja epämuodollinen, kun hän puhutteli niitä ihmisiä, jotka ovat kaukana kirkosta. Tarttuen inhimillisellä lämmöllä tämän päivän ongelmiin, hän todella kosketti monien ihmisten sydämiä.

Kirkko on kuin “kenttäsairaala”

Evankeliointi oli paavi Franciscuksen paaviuden ohjaava periaate. Hän korosti myös jatkuvasti, että kirkko on kuin “kenttäsairaala”, joka on kaikkia varten. Kirkko on koti kaikille. Tuon kodin ovet ovat aina auki. Kirkko haluaa hoitaa ja auttaa kaikkia heidän uskostaan ja tilastaan riippumatta, kardinaali Re saarnasi viitaten paavi Franciscuksen tyyliin ja sanomaan.

Paavi Franciscus puhui jatkuvasti pakolaisten, siirtolaisten ja köyhien puolesta. Hänen ensimmäinen paavillinen matkansa oli Lampedusan saarelle, joka symboloi maahanmuuton tragediaa tuhansien ihmisten hukuttua mereen. Paavi vietti messua Meksikon ja USA:n rajalla, kun hän oli apostolisella matkallaan Meksikossa.

Paavi Franciscus teki yhteensä 47 apostolista matkaa. Vuonna 2021 hän vieraili Irakissa, vaikka vierailu oli hänelle erittäin vaarallinen. Tämä matka oli kuin hoitavaa voidetta Irakin kansan haavoihin. Irakin kansa on joutunut kärsimään valtavan paljon ISIS:n julmuuksista.

Paavi Franciscus matkusti myös Aasiaan ja Oseaaniaan, “maailman kaukaisimpaan periferiaan”.

Jumala ei koskaan väsy antamaan meille anteeksi

Saarnassaan kardinaali Re korosti, että Franciscus asetti aina evankeliumin armon keskukseksi. Hän toisti usein, että Jumala ei koskaan väsy antamaan meille anteeksi. Hän julisti armon juhlavuoden, ja opetti, että armo on “evankeliumin sydän”.

Paavi Franciscus puhui jatkuvasti kohtaamisen ja solidaarisuuden kulttuurista. Hän vastusti “pois heittämisen kulttuuria”. Me olemme kaikki veljiä, koska me olemme kaikki saman Isän lapsia, joka on taivaassa, paavi Franciscus korosti. Me kaikki kuulumme samaan ihmisten perheeseen, kardinaali Re muistutti Franciscuksen viestistä. Apostolisessa kiertokirjeessään Laudato Si’ Paavi Franciscus huomautti, että “kukaan ei pelastu yksin”.

Sota on aina kivuliasta ja traaginen häviö kaikille. Sodan kauhuista paavi Franciscus puhui usein, ja hän korosti rauhanneuvotteluiden tärkeyttä. Hän muistutti, että sodat johtavat kansojen kuolemaan, kotien, sairaaloiden ja koulujen tuhoutumiseen.

Kardinaali Re totesi saarnassaan, että paavi Franciscus toivoi meidän “rakentavan siltoja, ei muureja”.

Saarnansa lopussa kardinaali Re muistutti, mitä paavi Franciscus tapasi aina pyytää kuulijoiltaan: “Älkää unohtako rukoilla puolestani.” Nyt me olemme hengellisesti koko kristikunnan kanssa yhdistyneet rukoilemaan Franciscuksen puolesta, että Jumala toivottaisi hänet tervetulleeksi hänen yltäkylläiseen rakkauteensa. Nyt pyydämme myös, että rakas paavi Franciscus rukoilisi meidän puolestamme, kardinaali Re vetosi saarnansa lopussa.

“Rakas paavi Franciscus, me pyydämme sinua nyt rukoilemaan puolestamme. Siunaa kirkkoa, siunaa Roomaa, ja siunaa koko maailmaa taivaasta, niin kuin sinä siunasit viime sunnuntaina tämän Basilikan parvekkeelta.”

Kansa hyvästeli paimenensa

Pietarinaukiolla vietetyn hautajaismessun jälkeen paavi Franciscuksen arkku kuljetettiin Rooman Santa Maria Maggiore -basilikaan haudattavaksi. Pietarinaukiolla ja hautajaissaattuetta seuraamassa oli noin 250 000 ihmistä.